Siirry suoraan sisältöön

TOHMAJÄRVI

Tohmajärvi on noin 4 000 asukkaan rajakunta Pohjois-Karjalassa, Itä-Suomessa. Niirala-Värtsilän rajanylityspaikan läheisyys ja maahanmuutto ovat tehneet Tohmajärvestä yhden Suomen venäläisimmistä kunnista. Tohmajärveä voi luonnehtia transnationaaliksi paikkakunnaksi, sillä siellä asuvilla ihmisillä on monenlaisia ylirajaisia siteitä ja Tohmajärvellä kansalliset ja ylirajaistumisen prosessit näkyvät selkeinä.

Tohmajärven suurin hautausmaa Kirkkoniemi sijaitsee neljän kilometrin päässä kuntakeskuksesta Kemiestä. Kirkkoniemeä voi pitää suomalaisen hautausmaan malliesimerkkinä. Se on silmin havaittava ja aistittava konkreettinen fyysinen tila, johon sisältyvät monet käytännöt, liikkuminen ja tilan kokeminen. Kirkkoniemessä voi yhdellä silmäyksellä nähdä kirkon, pappilan, kirkkotuvan ja hautausmaan kokonaisuuden. Katsetta tarkentamalla löytää pysäköintialueen, rinteeseen kaivetun ruumishuoneen ja pappilan, sen purettujen piharakennusten jäänteet ja puutarhurin asunnon. Itse hautausmaa koostuu kahdesta osasta. Kirkon vieressä ja kirkkomäen rinteen terasseilla on ensimmäinen, ja toinen, ns. vanha hautausmaa, on kirkosta noin 300 metrin päässä. Tohmajärven hautausmaa on maisemahautausmaa, jossa jokainen yksittäinen hauta on osa kokonaisuutta ja ymmärretään osaksi kokonaisuutta. Tohmajärven hautausmaata ei ole tarvinnut jakaa useampaan kuin näihin kahteen, periaatteessa toisistaan erilliseen hautausmaahan, sillä tunnustuksettomien hautausmaa on Värtsilässä, parinkymmenen kilometrin päässä.

Kirkkoniemeä hallitsee kirkko, jota ympäröivät monumentit ja hierarkkiset haudat. Arvoasetelmat kirkkomaalla on helppo havaita. Lähimpänä kirkkoa olevia hautapaikkoja pidetään arvokkaimpina, sillä ne ovat keskeisellä paikalla lähimpänä pyhää. Vanhimmat haudat kuuluvat 1700- ja 1800-luvulla eläneille pappis- ja virkamiesperheille. Kivisen hautamuistomerkin vieressä voi olla rautaristi.

Tohmajärven hautausmaa kuvaa 1900-luvun alussa Suomessa yleistynyttä hautausmaiden ohjattua suunnittelua ja hoitoa sopivine istutuksineen ja säädeltyine muistamisen tapoineen. Hautausmailla se näkyy suoristuvina hautariveinä ja käytävinä, hautamuistomerkkien vähittäisessä pienenemisessä, mutta myös istutuksissa. Suomea ryhdyttiin toisen maailmansodan jälkeen rakentamaan hyvinvointivaltioksi. Kehityksen suunta näkyy Kirkkoniemessä aikakauden tasaisina yhdenmukaisina matkalaukkumallisina hautakivinä ja -riveinä. Yksikään tämän aikakauden hauta ei nouse muita ylemmäksi. Kivissä on vainajan sukunimi, etunimi, synnyin- ja kuolinaika, mutta niissä ei ristin ohella ole muuta symboliikkaa tai koristeita. Yhteiskunta ei tänä aikana ainoastaan ohjannut hautakulttuuria, vaan se myös tuki vähävaraisia kansalaisia hautajaisavustuksilla, jotta myös he saivat yhtäläiset haudat. Seurakunta hoiti hautausmaan julkisen tilan ja valvoi myös yksittäisen haudan vaalijoita. 

Tänään Tohmajärven hautausmaa näyttää kerrokselliselta. Vanhojen säätyläishautojen, suurten sukuhautojen ja matkalaukkumallisten hautakivirivien rinnalle ovat tulleet muotoillut hautakivet ja erilaiset ristit. Joukossa on luonnonkiviä ja puisia paaluja. Hautausmaalla näkyy muutamia venäjänkielisten hautoja, mutta ne eivät poikkea suomenkielisistä, sillä ne on kirjoitettu latinalaisin kirjaimin. Katse kiinnittyy ennemmin hautojen lisääntyneeseen koristeluun ja kuviin. Hautakivissä on monenlaista kuvastoa, joka kertoo vainajan harrastuksista, työstä ja yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Joissain kivissä on vainajien muotokuvia venäläiseen tapaan. Vainaja ei ole enää sukunsa jäsen kuten aiemmin, vaan yhä selvemmin yksilö. Haudoilla on lyhtyjä, koriste-esineitä, ennen kaikkea enkelihahmoja ja pieniä eläimiä ja lintuja. Hautojen koristaminen on levinnyt myös vanhoihin hautoihin, ja niitä on yksilöity lisäämällä hautakiviin erilaisia järjestömerkkejä, erityisesti on haluttu osoittaa vainajan osallistuneen sotiin. Hautakiviin on myös jälkikäteen istutettu koristeita, enimmäkseen veneitä ja lintuja. Yksittäisestä haudasta on tullut yksityinen alttari. Toisessa ääripäässä ovat puolestaan ne haudat, joista ei jää mitään merkkejä. Haudan yksityinen tila on ilmeisessä ristiriidassa hautausmaan julkisen tilan kanssa. Yksityisen haudan muisto erilaisine koristeineen kirjavoituu, mutta hautausmaa kokonaisuudessaan pyrkii edelleen hillittyyn, hoidettuun ja tasapainoiseen olemukseen.

Tohmajärven hautausmaa on myös sodan näyttämö, mutta ei ainoastaan suomalaisten sotien kansallinen muistopaikka, vaan sota on myös Venäjän sotaa Ukrainassa. Tohmajärven hautausmaan vierellä jatkosotaan lähdön muistomerkin takana on Ukrainaa tukeva auringonkukkaniitty,  ja Kirkkoniemen toisessa ääripäässä, Vanhan hautausmaan takana olevaan neuvostosotilaiden hautamuistomerkkiin on kiedottu Yrjön nauha. Se puolestaan kertoo vahvaa tukea Venäjälle. Nauhan Venäjän kansallisuutta osoittava metafora on jo itsessään vahva poliittinen ilmaus, mutta sen sitominen obeliskin neuvostotähteen kertoo, minkä puolesta neuvostosotilaat ovat kaatuneet. Nauha liittää näin Neuvostoliiton perimän uuteen Venäjään.

Kuvat Kimmo Brandt.