Kotiseudun mullat ja (hauta-)kivi

Vainajan juurista, sidoksista paikkaan, kotiseutuun, voidaan kertoa hautakivissä monelle eri tavalla. Kaakkois-Suomen hautausmaiden 1800-luvun puuristeistä saattoivat aikalaiset yhdellä silmäyksellä vainajan kotikylän ohella siviilisäädyn ja yhteiskunnallisen aseman. Yksinkertaisin tapa on kirjoittaa paikkasidos hautakiveen. Moniin hautakiviin merkittiin 1900-luvun alkuun saakka vainajan kotikylä ja jopa talo. Nykyisin on tosinaan merkitty syntymä- ja kuolinpaikkakunta. Tätä näkyy etenkin Luovutetusta Karjalasta kotoisin olleiden haudoilla, mutta kotipaikkasidos voidaan tuoda esille myös paikkakunnalta muuttaneiden kohdalla, jos heidät on kuoleman jälkeen tuotu ja haudattu kotiseudulleen. Hautakivien kivilajilla on oma merkityksensä. Hautakivi hankitaan mielellään kotiseudun kivilajista tai muuten tutusta kivestä. Kotipihasta nostettu tai louhittu luonnonkivi, johon on kiinnitetty nimilaatta, on lisännyt suosiotaan. Mahdollista on myös istuttaa teolliseen hautakiveen kotiseudulta tuotuja kiviä. 

Yksilöllisyyden korostumisen myötä hautakivet ovat kirjavoituneet. Kiviin hakatut ja hiotut symbolit kiinnittävät vainajaa kotiseudulleen. Järvi-Suomessa hautakivissä suosittuja aiheita ovat kalastaja kotijärvellään. Kotijärvestä kertoo myös vene. Tyhjä vene kertoo, että soutaja on poissa. Pohjois-Suomessa hautakivissä on tuntureita, poroja ja lohia. Meren äärellä asuneet ovat saaneet hautakiviinsä rantakalliot. Purjelaivaan liittyy hengen ja tuulen voima sekä kristittyjen yhteinen matka, mutta useimmin se on ainoastaan viittaus vainajan ammattiin. Hautakivissä tuodaan vainajan kotiseudun ja työn ohella harrastukset, mutta myös lempikukat ja puut. Katkenneet viljantähkät toistuvat monen maatalouspaikkakunnan hautausmaalla. 

Joutsen on vahva suomalaisuuden vertauskuva. Uiva joutsen korostaa kotijärveä ja omaa reviiriä. Joutsenen tapaan suomalaisuutta korostaa myös Suomen kansalliskukka kielo, jonka valkoinen väri kertoo vaatimattomuudesta. Mustassa kivessä on usein kultavartinen kielo valkoisin kukin. Kullakin hautakivessä olevalla erilaisella kukalla on oma merkityksensä, joka ei välttämättä avaudu katselijalle. Vahva suomalaisuuden symboli on tuulisella kalliolla kasvava ikihonka. Se kertoo, että elämä on kovaa ja niukkaa, mutta suomalainen kestää maailman tuulet.

Hautakivinen koossa oli selkeitä alueellisia eroja. Pystymallisten kivien suosio on 2000-luvulla hieman kasvanut, mutta Tohmajärvellä kuten muualla Itä- ja Pohjois-Suomessa suositaan vaakamallisia kiviä ja kiviin halutaan usein luonnollisuutta. Etelä-Suomessa ja kaupungeissa hautakivet ovat uurnahautauksen suosion vuoksi pienempiä ja pelkistetyimpiä kuin muualla Suomessa.