Ihmisiä työnsä ääressä eli tutkijat kentällä: haahuilua, havaintoja, haastatteluja,  ihmettelyä ja oppimista sekä satunnaisia kohtaamisia.

Tutkimme kuolemaa usean eri tieteenalan lähtökohdista käsin. Kuolemaan ja erityisesti hautaamiseen liittyvät käytännöt ovat kiinnostavia, niillä on myös transnationaali eli ylirajainen ulottuvuutensa. Hautaamisen käytännöt Suomessa, Venäjällä tai esimerkiksi Thaimaassa ovat erilaisia, ja liikkeessä oleva transnationaali subjekti joutuu sommittelemaan erilaisten kansallisten, uskonnollisten ja etnisten perinteiden mukaisia rituaaleja uudessa välitilaisessa arjessaan. Rituaalien ja perinteiden tutkimiseen tarvittavat työkalut löytyvät kulttuurin- ja perinteentutkijan työkalupakista. Hautausmaat historiallisina museoina, jotka kertovat yhteiskuntien muutoksesta niin kansallisvaltiollisessa kuin transnationaalissa kontekstissa, ovat puolestaan historian tutkijan aarreaitta. Mediatutkijalle transnationaali kuolema avautuu nettikeskusteluissa; aineistoa riittää ja sitä tulee koko ajan lisää. Metodologiana käytetään netnografiaa. Yhteiskuntapolitiikan tutkija puolestaan etsii arkea niin hautausmailta kuin kuoleman eksperttien haastatteluista.  

Tutkimusryhmän metodologinen valinta on monipolviset ja moneen suuntaan avautuvat kenttätyöt, jossa keskeisenä ajatuksena on kuljeskella ja koota aineistoa tutkimusryhmänä monipuolisilla etnografisilla menetelmillä. Yrittämme katsoa, nähdä ja kokea, omin, toisen ja ”väärin” silmin. Kenttätyömatkoillamme on mukana kahdesta kolmeen tutkijaa kerrallaan.

Vaan kentälle ei lähdetä, jos ei paikkakunnan menneisyyttä tunneta!