JOENSUU
Joensuu on noin 70 000 asukkaan kaupunki Itä-Suomessa. Se koostuu useasta entisestä kunnasta ja sen alueella on kymmeniä hautausmaita. Katseemme kohdistuu Joensuun kaupungin ydinkeskuksessa olevaan Joensuun ev. lut. seurakunnan hautausmaahan. Se on Joensuun keskushautausmaa ja itse asiassa se koostuu monesta erillisestä hautausmaasta, sillä vaikka kaikki ne ovat samalla alueella ja saman aidatun alueen sisällä, niin virallisesti ne ovat toisistaan erillisiä. Hautausmaa on laaja ja hyvin hoidettu. Hautausmaalla on päivittäin useita työntekijöitä kunnostus- ja siivoustöissä. Hautausmaa on perustettu Joensuun kaupungin kanssa yhtä aikaa 1848, ja vanhan perinteen mukaan ensimmäinen sinne haudattu vainaja oli nuori ja viaton lapsi, josta ikään kuin tuli hautausmaan haltija. Hautausmaalla on kolme siunaustilaa. Vanha siunauskappeli on alueen etuosassa. Ristin kappeli-niminen rakennus on hautausmaan keskellä ja toimii eräänlaisena suunnistustilana ja alueen jakajana. Ristin kappelin yhteydessä on Joensuun krematorio. Hautausmaan ortodoksisessa osassa, jota hallinnoi Joensuun ortodoksinen seurakunta, on puinen Pyhän Ristin tsasouna. Hautausmaahan kuuluvat toimisto- ja puutarharakennukset. Ne ovat hautausmaan julkipuolella. Hautausmaan takaosassa ovat konehallit, varastoalueet kompostoitaville jätteille, vanhoille hautakiville, mullalle ja soralle. Siellä ovat myös työntekijöiden taukotilat. Hautausmaa toimii puistona ja myös osin läpikulkupaikkana, vaikka tätä ei suositella. Hautausmaan takaosa on lähes luonnontilassa olevaa hoitamatonta metsää.
Hautausmaan edessä on suuri sotamuistomerkki, jolla muistetaan Raja- ja Laatokan Karjalasta kotoisin olleita kaatuneita. Heti hautausmaan portin takana on Joensuun sankaripatsas. Sankarihaudat ovat heti sen takana omana ryhmänään ja seurakunnan hoidossa. Omaisten hoitoa on sankarihaudoilla pyritty välttämään. Ajatuksena on, että kaatuneiden muisto säilyisi yhtenäisenä, ja että se koskisi samalla tapaa kaikkia yhteiskunnalliseen asemaa tai sukuun katsomatta. Sankaripatsaiden ohella hautausmaalla on useita julkisia muistomerkkejä ja -paikkoja. Pääkäytävän vasemmalla puolella, ja selvästi erillisenä muista, on Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki. Pääkäytävän varressa ja hautausmaan etualalla ovat arvokkaimmat hautapaikat ja näyttävimmät haudat. Käytävien varrella erottuvat eri aikakausien haudat omina ryhminään. Ristin kappelin edessä ja takana on aukeaa tilaa ja muistolehto, josta on pyritty tekemään näyttävä. Muistolehto toimii muistelupaikkana myös muualle haudatuille vainajille. Muistolehdon kivipaaseihin on kiinnitetty pieniin metallilaattoihin niiden vainajien nimet, joiden tuhka on kätketty nurmen alle. Tunnustuksettomilla on oma erillinen alueensa hautausmaan sisällä, mutta se on pensasaidalla eristetty muusta hautausmaasta, ja sinne on erillinen sisäänkäynti siten, ettei vieraiden tarvitse astua muualle hautausmaalle. Siellä on vain kaksi muistokiveä, joilla molemmilla on runsaasti erilaisia muistoesineitä ja kukkia. Islaminuskoisille on oma alue hautausmaan sisällä, mutta siitä erottuen. Täällä on yksinkertaisia muistolaattoja ja yksi kivi, joka on selkeästi omaisten hoidossa. Kukkineen ja muistoesineineen se ei poikkea suomalaisista haudoista. Ortodoksinen osa erottuu muusta hautausmaasta tsasounan, puisen huoltorakennuksen, grobujen, ortodoksisten ristien ja hautamuistomerkkien moninaisuuden vuoksi. Huoltorakennus on rakennettu puusta. Ortodoksisella hautausmaalla on muutamissa haudoissa vainajien kasvokuvia. Joensuun hautausmaalta puuttuu kyrillisin kirjaimin merkittyjen vanhojen hautaristien kerros. Hautamuistomerkit ovat yhtä uutta hautaa lukuun ottamatta latinalaisin kirjaimin.
Joensuun hautausmaa on lähellä kaupungin keskustaa, mutta selvästi siitä erillinen ja oma alueensa, jossa on suomalaiselle hautausmaalle tyypillinen rauhallinen ja hillitty tunnelma. Se on julkista tilaa, mutta se on alue, jossa odotetaan tietynlaista käytöstä. Hautausmaalla ovat vuosittaiset traditionaaliset muistopäivät, erityisesti äitienpäivä, pyhäinpäivä ja joulu. Ne ovat henkilökohtaisia haudoilla käyntejä kukkien viemisine ja kynttilöiden sytyttämisineen. Erityiseen asemaan on noussut pyhäinpäivän ilta, jolloin hautausmaalla näkyvät ja kuuluvat tradition ylläpitämisen rinnalla väestön moninaistuminen ja uudet muistikerrokset.
Tavallisena arkisena aamupäivänä 21.8.2023 hautausmaalla oli töissä kymmenkunta työntekijää. Seurakunnan työntekijät istuttivat kukkia, leikkasivat ruohoa ja harvavoivat käytäviä. Yksityinen urakoitsija oikoi hautakiviä pienen kuorma-autonsa nosturin avulla. Hautausmaalla oli kymmenkunta vierailijaa, yksittäisiä vanhempia naisia ja muutama vanha pariskunta. Kaksi naista oli liikkeellä polkupyörällä. Toinen lopetti pyöräilyn heti, kun huomasi jonkun katsovan.
Seurakunnan hoidossa olevia hautoja oli etenkin hautausmaan kaupungin puoleisessa päässä. Huomio kiinnittyi hoitokukkien runsauteen ja samankaltaisuuteen. Ohjeita, kylttejä ja opasteita oli runsaasti. Etenkin erilaisia haudanhoidosta kertovia lappuja oli kymmenittäin, samoin tiedoksiantoja, joissa kerrottiin haudan hallintaoikeuden päätyneen ja hautamuistomerkin siirtyvän seurakuntayhtymälle. Nämä hautakivien ja ristien juurelle laitetut muoviset muistutuslaput olivat evankelis-luterilaisella puolella vihreitä ja Joensuun ortodoksisen seurakunnan hautausmaan osassa keltaisia, ja lappuja oli jopa kymmenellä vierekkäisellä haudalla. Hautausmaan käyttöä oltiin tehostamassa ja hautausta tiivistämässä. Kieltotauluilla kiellettiin oravien ja lintujen ruokinta ja erillisillä varoituksilla kerrottiin rottien hävittämisestä.
